Moni olutalaa seuraava on varmasti huomannut viimeisen kuukauden aikana eri medioista ”loppuuko pienpanimoiden yhteistyöoluiden tekeminen kokonaan” -aiheisia uutisointeja. Me itse olimme aloittamassa niitä, mutta sen jälkeen mm. MTV ja Humaloidut-blogi ovat tehneet omat versionsa. Löydät linkit alta mainittuihin juttuihin, niin en kertaa tässä postauksessa samoja asioita moneen otteeseen.
Koska tämä on Iha HIMO blogi, niin käyn ensin asian läpi Panimo Himon vinkkelistä ja sen jälkeen päästän ääneen CoolHeadin panimopuolelta sekä Yks Huikka Importsin maahantuontipuolelta.
Ensimmäinen näkökulma: Panimo Himo
Mitä kollabo-oluiden mahdollinen loppuminen tarkoittaa Himolle? Onko sillä edes merkitystä, koska emme havittele kansainvälistymistä?
On. Näkyvyyden pienentymistä, panimo-oppien tyrehtymistä sekä tientynlailla juhlien loppumista.
Himo operoi nollan euron markkinointibudjetilla. Näin ollen kaikki yhteistyöt ovat rahan arvoisia, sillä kun kaksi tai vaikkapa kuusi panimoa jakavat yhteistä postausta, niin näkyvyys somessa kasvaa huomattavasti. Ja nimenomaan olutsomessa, joka kuitenkin on panimoille usein se merkittävin foorumi.
Himon logo jonkun ”ylähyllyn panimon” tölkissä on yllättävänkin iso juttu tietyssä asiakassegmentissä.
Raha ei kollaboissa liiku, ainakaan meidän kokoluokassa ja konseptissa, mutta niiden arvo on usein käteiskorvausta kalliimpaa.
Tietysti ravintoloiden, brändien, urheilujoukkuiden sun muiden kanssa tehdyt oluet ovat yhtä tärkeitä ja niiden kautta olutkupla usein puhkeaa ja uudet ihmiset löytävät pienpanimolähteille. Mutta totuus on kuitenkin se, että olutsome on, Suomen pienuudesta huolimatta, hyvin tärkeä kanava. Vaikka se usein melko negatiivisena näyttäytyykin.
Oppien jakaminen on toinen tärkeä elementti yhteistyöoluissa. Se selittänee itse itsensä? Kun panimot eivät vieraile enää toistensa luona yhtä ahkeraan, ainakaan keittohommissa, niin moni idea, vinkki ja korjausliike jää syntymättä. Se on iso menetys monelle pienpanimolle, sillä tekemällä oppii -mantra on väkevä fakta.
Kolmas seikka, juhlien loppuminen, tuntuu ehkä alkuun melko yhdentekevältä, vai? Väärin. Juhlilla tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että usein kun keittopäivä on ohi, niin lasia kilistellään vapaa-ajan merkeissä. Ja kuten aiemmin tuossa kirjoitin, niin vinkit ja ideat lentävät usein panimoiden kesken. Noh, yllätys on varmaan kaikille se, että ne lentävät mukin äärellä vielä villimmin.
Tärkeintä on varmasti kuitenkin se, että panimotyypit tutustuvat toisiinsa syvemmin keittopäivien ja -öiden aikana, joka tarkoittaa sitä, että työntekijöiden suhteet ovat paitsi ammatillisen kunnioittavia, mutta myös parhaimmillaan ystävyydeksi luettavia liittoja. Ja mitä parempi tunnelma eri panimoiden välillä on, sitä helpommin apua tarvitseva saa jeesiä, koska luotto toiseen on kova.
Kaikki tämä näkyy asiakkaille laadukkaampana oluena, tai vaikkapa tapahtumissa, missä panimo B:n tyyppi voi hypätä sekunnissa auttamaan A:n tiskille, missä työntekijä yrittää purkaa kilometrin pitkää jonoa yksin. Tai tai tai, esimerkkejä voisi luetella loputtomiin.
Yhteistyöoluet luovat tiukempaa, parempaa, nopeampaa ja vahvempaa pienpanimokulttuuria.
Näin tämä mahdollinen lakiuudistus näkyy Himon silmin. Vituttaako jos uudistus menee läpi? Totta munassa.
Toinen näkökulma: CoolHead Brew
Päästetän nyt muut ääneen, ensimmäisenä CoolHead Brew:
”Collaboilla on iso merkitys varsinkin kansainvälistymistä tavoitteleville panimoille, sillä nimenomaan tällä kahden panimon välisellä yhteistyöllä luodaan suhteita, opitaan uutta ja ennen kaikkea raivataan tietä vientimarkkinoille. Tämä on yksi kansainvälistymisen edellytyksistä, niin meillä kuin ulkomailla.
Pienpanimot ovat saaneet kärsiä vuosia epäreilusta kohtelusta, joka estää kuluttajaa tilaamasta olutta kotiovelle naapuripanimolta, samaan aikaan kun ulkomailta tilaaminen on ollut täysin sallittua.
Onneksi tähän on tulossa muutos, mutta jos collabo-oluiden valmistaminen evätään meiltä kotimaisilta valmistajilta, asettaa se jälleen kotimaiset pienpanimot hyvin epäreiluun tilanteeseen. Meiltä evätään yksi pienpanimokulttuurin kulmakivistä, joka hankaloittaa panimoiden kansainvälistymisponnisteluja hyvin vakavasti.
Kotimaisella pelikentällä se tarkoittaa suppeampaa valikoimaa, vähentyvää kokeellisuutta ja tyssäystä monipuolisemman olutkulttuurin kehityksessä.”
Kolmas näkökulma: Yks Huikka Imports
Lopuksi Yks Huikka:
”Tämä mahdollisen eurooppalaisittain hyvin poikkeuksellinen pienpanimo-alennuksen poisto olisi jälleen yksi isku lisää pienpanimokulttuurin elinkeinon heikentämisessä. Jo ennestään EU:n kovin olutvero nousi entuudestaan vuoden vaihteessa, ja tämä muutos nostaisi verotusta vielä huomattavasti lisää. Maailmassa ei ole montaa panimoa, joka ei tee yhteistyöoluita. Ja miksi ei tekisi: Ne näyttävät sen että alati tiukentuvassa olutmaailmassa panimot ovat keskenään ystäviä ja yhteisöllisen kulttuurin luojia.
Nyt Suomi haluaa kieltää tämän läpikotaisin positiivisen aspektin olutkulttuurista.
Olen miettinyt ketkä tästä kiellosta hyötyvät, ja löytänyt vain yhden tahon: suuret panimot. He ovat jo pitempään rummuttaneet pienpanimoalennuksien poiston puolesta, ja tämä muutos menisi täysin heidän pussiinsa. Mitä vähemmän pientuottajat pystyvät markkinoimaan, sitä parempi.
Haluammeko elävää pientuottajakulttuuria vai että isot pörssiyhtöt hallitsevat markkinaa?
Meidän maahantuomien arvokkaampien tuotteiden hinnassa tämä muutos tulisi toki näkymään, mutta prosentuaalisesti vähemmän kuin kotimaisissa tuotteissa tai Euroopasta tuoduista pientuottajista. Enemmän olen huolissaan nimenomaan kotimaisten pientuottajien markkiointikanavien supistamisesta ja koko kulttuurin ahdistamisesta nurkkaan.
Teroitan vielä: Tämä muutos tulisi iskemään VAIN niihin kaikista pienimpiin tuottajiin. Eli niihin, jotka ovat monesti laittaneet kaiken peliin, ja perhe- ja ystävävoimin pyörittävät pientä toimintaansa. Mitä suurempi panimo, sitä vähemmän tällä on heihin vaikutusta. Tällaista politiikkaako me haluamme tehdä?”
Mitä mieltä sinä olet aiheesta?