Vastaus otsikkoon: Niistä ei jää takataskuun mitään. Blogipostauksen voisi lopettaa tähän.
Himon tarkoitus on ollut alusta asti olla panimo, joka jalkautuu mieluusti asiakkaidensa keskelle tapahtumiin. Oli kyseessä sitten pop-up, tasting tai juurikin olutfestivaali.
Festarivisiitit ovat olleet meillä kuitenkin jatkuvasti laskussa näiden neljän ensimmäisen elon vuoden aikana. Päällimmäisenä syynä on raha. Toki muitakin syitä löytyy, mutta käydään tuo talouspuoli nyt läpi fiktiivisen esimerkin kautta, kutsuttaakot sitä vaikka nimellä ”tapaus Bönthöfest”.
DISCLAIMER: Tämä on pelkästään Himon vinkkeli asioihin.
Sisäänpääsy 3500 €
Bönthöfest järjestetäään Helsingin keskustassa heinäkuun lopulla, eli pahimman lomarysän aikana. Tämä tarkoittaa toki sitä, että tapahtuman vuokrakulut nousevat pilviin, sillä Helsingin keskusta on kallis paikka.
Bönthöfest penää panimoilta 2200 euroa paikkamaksua. Sillä saa tapahtumasta oman pisteen tiskille, maksupäätteen, sähköt ja vedet. Siinä se. Eli 2200 € siitä, että ylipäätään pääsee portista sisälle.
Joillakin festareilla pitää myös maksaa erinäisiä vuokrasummia jatkojohdoista sun muista tilpehööreistä.
Paikkamaksu on nyt hoidettu alta pois. Seuraavana mietitään, että ketkä lähtevät edustamaan panimoa ja millä sopimuksilla. Himolla asia on sinänsä helppo, että allekirjoittanut hoitaa tapahtumat, keittäjä keskittyy tuotantoon.
Yksin ei festareita kuitenkaan kukaan itseään arvostava duunari suostu tekemään, eli mistä lisäkäsiä? Kaukana ovat ne ajat, kun porukkaa sai tiskin taakse hanoja vääntämään kaljapalkalla. Ja hyvä niin, sillä kyllä työstä pitää saada käypä korvaus. Sillä tyylillä olen itsekin alalle virallisesti päättynyt, kiitos Hollolan hirven tiskivuoron Lahen SOPP-tapahtumassa.
Siitäkin on hemmetti jo kymmenen vuotta.
Yleensä nämä isot ja kalliit tapahtumat ovat vähintään kolmipäiväisiä, joten välttämättä yksi apuri ei riitä. Lasketaan setti siis yhden täyspäiväisen ja yhden osa-aikaisen tapahtumatyöntekijän kautta.
Tuntiliksa on 15 euroa. Yhteensä apukäsille kertyy kahden päivän aikana (torstai hoituu kahdella) tunteja 40. Plus toki myyntipisteen pystytys ja purku virallisten työtuntien lisäksi.
Mitä siitä tulee? Noin 600 euroa.
Majoitus Helsingin keskustassa, julkisiin ei kannata käyttää aikaa tai rahaa, kolmelle henkikölle to–su-akselilla ei myöskään ole edullista. Booking.comin majoitusten keskihinta tuolle heinäkuun lopun ajanjaksolle on noin 400 euroa. Ja lasken tämän toki niin, että jokainen työntekijä saa oman sänkynsä. Omiin huoneisiin ei nyt kuitenkaan lähdetä.
Festarikamat pitää saada Pirkkalasta Helsinkiin. Himolla on käytössä KCM Pirkkalan sähköpakettiauto, johon mahtuu hanalaitteet sekä osa kegeistä, mutta perään pitää kiinnittää kärry, johon pakataan loppujen kegien lisäksi myös myyntitiski. Tai sitten vuokrataan niin iso auto, että kaikki tavarat menevät yhteen koppiin.
Saamme yleensä peräkärryn lainaan kaljapalkalla, joten lasketaan sen arvoksi vaikka 50 euroa.
Sähköauton lataus on suht halpaa vielä näinä päivinä ja matka Helsinkiin erittäin inhimillinen, joten sekään ei tee suurta lovea lompakkoon, parikymppiä maksimissaan per suunta.
Harva tapahtuma tarjoaa ilmaista parkkipaikkaa, eli pakettiauton sekä peräkärryn pysäköinti Helsingin keskustassa vie budjetista x euroa. Ei oikeasti mitään hajua virallisesta summasta. Kymppejä joka tapauksessa.
Kaikkea yleishyödyllistä voidaan laskea mukaan summalla 100 euroa. Eli hinnastot painosta, vesipulloja työläisille, ruoka per päivä (tämä PITÄISI kuulua jokaisen festarin paikkamaksuun), nippusiteitä, tusseja jne. Sekalaisia asioita.
Noin 3500 euroa. Se on summa, joka on kulunut ennenkuin Bönthöfest on edes ehtinyt aueta yleisölle.
Olutta pitäisi siis myydä melkoisia määriä, että pääsisi edes omilleen tapahtuman aikana. SILLÄ. Vielä yksi rahareikä ilmestyy panimoiden pusseille loppulaskun aikana: Bönthöfest ottaa 25 % jokaisen panimon myynnistä provisiona. Eli neljännes ”tuotosta” menee järjestäjän pussiin.
Pahimmillaan moisella reissulla tehdään persnettoa. Joko oluet eivät kiinnosta tarpeeksi, joko säät oikuttelevat, joko myyntipiste on huonossa paikassa… Syitä ja tekosyitä varmasti piisaa.
Me emme ole vielä kertaakaan miinukselle festareista jääneet, mutta kannattaako sen parin sada euron ”voiton” takia säätää ja vääntää kioskia pystyyn?
Ne muutamat useampi tonni takataskussa -festit ovat olleet toki kiva yllätys, mutta tuntuu, että melkoista hakuammuntaa ja arvailua se on, että mistä jää käteen muutakin kuin iänikuista näkyvyyttä.
Me Himolla olemme pitäneet tuhatta euroa kipurajana tapahtumissa, eli jos paikkamaksu on 1001 euroa, Himoa ei paikalla nähdä. Ja kuten alussa sanottua, Himoa näkyy muutenkin yhä harvemmin festeillä. Rahan lisäksi tärkein syy sille on resurssien puute. Osaavaa, kykenevää ja halukasta henkilökuntaa ei meinaa panimon lähipiirissä enää olla vanhaan malliin. Kaikki ovat paremmissa hommissa, eikä olutkupla ole enää yhtä kiinnostava puuhasteluympäristö kuin jokunen vuosi takaperin.
Naama alkaa kulumaan
Miksi moni panimo sitten edelleen ravaa ”kaikki kesän tapahtumat” läpi?
Asiaa pitää kysyä ahkerasti kiertäviltä panimoilta, joten käännnyin Masis Breweryn pakeille. Espoolaispanimo kun on helposti maan aktiivisimpia festarikävijöitä.
”Me kierretään festareita muutamasta syystä: näkyvyys ja tunnettavuuden lisäys, henksu tykkää tehdä näitä keikkoja ja toki raha.
Kalliimmat festarit ovat edelleen rahallisesti kohtuu hyviä ja saadaan tosiaan paljon tavaraa liikkumaan. Lisäksi ne poikivat yleensä tilauksia vuodenaikaan, jolloin tavaraa ei välttämättä liiku etenkään pk-seudun ulkopuolelle paljon.
Pk-seudun tapahtumat ovat ns. helppoja, siksi niihinkin osallistutaan. Lisäksi nyt muuton jälkeen on voitu mainostaa omaa taproomia ja sen tapahtumia niissä.
Muuton jälkeen tuotantomäärä on kasvanut ja siitä syystä litroja tulee saada kiertämään enemmän, joten olutfestarit pysyvät ainakin tämän kesän listoilla. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, voi olla, että painotus siirtyy pienempiin olutfestareihin ja musiikkitapahtumiin, mutta ainakin vielä isommat olutfestarit ovat meille kannattavia myös rahallisesti. Toki hiljalleen naama alkaa ns. kulumaan, joten luontaisestikin vaihtuvuutta omaan kalenteriin kannattaa harkita jossain vaiheessa”, näin analysoi Masis Breweryn perustaja, panohenkilö Janne Palo.
Can you Festivaali?
Himon vinkkelistä näkyvyysaspekti ei ole kovinkaan relevantti, joten pelkän näkyvyyden takia emme enää pakkaa autoa. Toki jos tarjolla on näkyvyyttä, hyvää meininkiä ja muita yhteistyökuvioita samassa paketissa, niin se kelpaa. Hyvinä esimerkkeinä vaikkapa edesmennyt Haze Wave, CoolHeadin pippalot tai Tuju-virittiset Wolkoffin sisäpihatapahtumat.
Oma kuvionsa ovat muut-kuin-oluttapahtumat. Himon kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi Festivaali-festivaalia, johon olemme tehneet, ja teemme tänäkin suvena, kolmea eri tapahtumaolutta ja sen lisäksi omalla pop-up-tiskillämme on ollut sekalainen seurakunta tölkkejä, joita siinä vaiheessa kesää vielä varastosta löytyy.
Myymme tölkit Festivaalille toki alennettuun hintaan, mutta volyymi on sen verta kovaa, että se todellakin kannattaa. Kaikki tämä ilman paikkamaksuja tai muita sivukuluja. Yhden työntekijän palkka ja siinäpä miltei se.
Moni muu panimo, joka on kiertänyt vaikkapa musiikki- ja urheilutapahtumia, sanoo samaa, että niissä raha liikkuu usein paljon hanakammin kuin olutorientoiduilla festivaaleilla. Toki, kyseisiin tapahtumiin on HUOMATTAVASTI vaikeampi päästä porteista sisään pienpanimona, joten siksi mekään emme ole enempää moisia tehneet. Suhteet, suhteet ja vielä kerran suhteet pitää olla kunnossa.
Onko oluttapahtumia jo liikaa Suomessa? Ja toisaalta, näkyvätkö pienpanimot tarpeeksi olutkuplan ulkopuolella? Mitä mieltä sinä olet?
Panimo Himo mukana seuraavissa olutkemuissa vuonna 2026:
*Wolkoffin olutjuhlat, Lappeenranta 6.6.
*Craft Beer Garden Festival, Helsinki 24.–25.7.
*Vilja Beerfest, Tampere 13.–15.8.
*Festivaali, Tampere 21.–22.8.
*vielä julkistamaton oluttapahtuma 28.–29.8.